keskiviikko 19. joulukuuta 2012
Joulun taikaa
Joulusta ja jouluun liittyvistä asioista on tehty paljon niin elokuvia kuin kirjojakin. Näytän tunnin aluksi erään jouluisen minielokuvan, ja tämän jälkeen jokainen saa kirjoittaa tämän tekstin kommenttikenttään oman joulutarinansa. Onko sinun tarinasi perinteinen, moderni vai jotain siltä väliltä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Olipa kerran pieni tonttukylä. Siellä asusti monenmonta pientä ja suurta tonttua, jotka suunnittelivat joulua ympäri vuoden. Yksi heistä, Esa Lakkila oli poikkeus ja erottui joukosta. Hän oli kaikista pienin ja hiljaisin. Hänellä ei ollut ystäviä ja hän oli aina yksin. Joulu oli ainut ilo hänen elämässään.
VastaaPoistaEräänä päivänä kaikki muuttui, sillä juuri ennen joulua oli ennustettu maailmanloppu. 21 päivä perjantaina kaikki tuhoutuisi. Esa oli huolissaan ja halusi tehdä asian eteen jotain, sillä joulu oli hänen ainoa tavoite elämässä.
Esa päätti tehdä kaikille joululahjat, jotta muut unohtaisivat tuskan ja pelon, joka heitä odotti aivan kulman takana. Esa paiskoi töitä yötä päivää. Hän sai lahjat valmiiksi ja jakoi ne kaikille maailmanloppua edeltävänä iltana.
Kaikkien onneksi maailmanloppu oli vain harhaluuloa ja lahjat pelastivat kaikki. Muut huomasivat Esan olemassaolon ja hänestä tuli kaikista rakastetuin koko tonttukylässä.
Reetta ja Rhona
Olipa kerran kaksi tonttua. Tontut olivat joulupukin suosikkeja. Heidän nimensä ovat Aki ja Pena, joilla on uusi tehtävä. Heidän on mentävä perjantai iltana hytin VPK talolle opiskelijoiden bileisiin vahtimaan nuoria, ja katsomaan, että he käyttäytyvät kunnolla. Huonon käytöksen takia joulupukki saattaisi jättää osan lahjoista antamatta.
VastaaPoistaKun perjantai koitti ja tontut olivat paikanpäällä, heitä odotti kaamea järkytys. Lauritsalan lukion oppilaat ja heidän ystävänsä olivat pistäneet kirjaimellisesti ranttaliksi. Aki huomasi maassa makaavan Tuomon, joka ei kyennyt enää kävelemään. Myös Pena löysi muutaman itsensä ylittäneen nuoren sekä sisältä, että ulkoa lumihangesta. Aki ja Pena jatkoivat pelastustöitä koko yön, ja aamunkoitteessa kaikki juhlijat olivat menettäneet lahjansa. Aki ja Pena tekivät pukin työstä taas hiukan helpompaa, ja säilyttivät paikkansa pukin ykköstonttuina!
Santeri ja Aleksi
Olipa kerran pienessä kylässä pieni talo.Siellä asui perhe, johon kuului isä,äiti ja lapsi. Oli joulu.Perheellä oli tapana syödä kinkkua joka vuosi.Mutta tänä vuonna kaikki kinkut olivat loppu.Perheeseen kuului myös pieni possu.Isä olisi lopettanut possun ja tehnyt siitä kinkun.
VastaaPoistaLapsi kielsi isää tekemästä sitä koska piti possusta paljon. Isä sanoi pojalla ,että jos löydät uuden kinkun niin possu jätetään henkiin. Niin poika lähti etsimään perheelle kinkkua.Poika löysi kinkun vanhalta mieheltä,joka antoi pojalla kinkun. Pojalla oli kaksi tuntia aikaa tuoda kinkku perille tai muuten possusta tehtäisiin kinkku. Poika sai tuotua kinkun ajoissa perille ja perhe ja possu viettivät iloisen joulun.
Joulun taika
VastaaPoistaOlipa kerran joulu
siis loppunut koulu
koulu
joulu
mahtava touhu
Lunta satoi taivaalta
maa oli jäässä
valkoinen
joulu
Ruoan tuoksu pöydässä
vesi kielellä
puuroa, maittavaa
glögiä, haihtuvaa
Lapset tanssi ja lauloi
joulopukkia vartoi
joulu
huoleton joulu
Hyvää Joulua toivottavat Valtteri ja Olli
Jouluntaika
VastaaPoistaJouluntaika saadaan aikaan monellakin tavalla, meillä kotona jouluntunnelma ja taika löytyvät yhdessä olossa ja esimerkiksi piparien leipomisesta. Joulusta on oikeastaan tullut tärkeä juhla mitä vanhemmaksi on tullut, osaa arvostaa sitä että saadaan kokoontua perheen kanssa yhteen ja nauttia yhdessä olosta. Varsinkin nyt kun osa lapsistakaan ei asu enää kotona niin osaa arvostaa sitä että kaikki on saman katon alla.
Jouluaatossa on aina ollut jotain taikaa, varsinkin sen aamussa. Jouluaamu alkaa siis puuronkeitolla, puuroa joutuu keittämän ihan kohtuullisen kauan ja paljon koska meitä on perheessä kuitenkin yli viisi henkeä. Nyt kun on ikää tullut lisää niin olen minä itsekkin ollut keittämässä puuroa aamusta. Joulun aamun kuuluu toki myös kuusen koristelua. Lumiukon katsominen ennen joulurauhanjulistusta on pitkä perinne. Lumiukko musiikista eli Walking in the air- biisistä tulee kyllä joulu mieleen, vaikka keskellä vuotta.
Itselle jouluun kuuluu aina musiikin, piparien ja lahjojen lisäksi ajatus siitä että silloin todella vietetään Jeesuksen Kristuksen syntymäpäivää. Joulun tarina ja historia on auennut itselle vasta viimeisen noin viiden vuoden sisällä. Kristilliseen jouluun kuuluu myös toki yhdessä oloa ja läheisten muistamista. Meille on kotona tullut tapa käydä hautuumaalla jouluna ja se on perinne minkä haluan myös opettaa omille lapsilleni.
Suomalaiseen jouluun kuuluu toki myös se että olisi valkoinen joulu. Itse en muista yhtään joulua että ei olisi ollut lunta, mutta onhan niitä mustia joulujakin ollut. Valkoinen maa tekee joulusta taianomaisen ja siksi en osaisi kuvitella meneväni viettämään joulua jonnekkin missä ei olisi lunta.
Joulu on juhla jonka toivoisi olevan vähemmän kaupallinen, mutta se kuuluu tähän hetkeen, mutta toivon sitä että jokaisella olisi mahdollista löytää joulusta myös se rauhallinen ja mahdollisesti myös hengellinen puoli ja opettaa tulevillekin sukupolville, että joulua voi viettää ihan kaikessa rauhassa!
Olipa kerran joulupukki. Oli enää muutama päivä jouluun, mutta pukin reki oli rikki ja porot sairaana. Pukki suunnitteli vuokraavansa helikopterin. Hetken mietittyään hän kuitenkin tajusi ettei osaa lentää sellaista. Itseasiassa hän ei osannut lentää millään muulla vekottimella kuin reellä. Tässä vaiheessa pukilla hajosi pää ja hän päätti lähettää kaikki lahjat postilla ja viettää rauhallisen joulun kotona. Kaikki meni ihan hyvin, paitsi että suurin osa lahjoista saapui perille vasta uudenvuoden jälkeen.
VastaaPoistaHenrik
Eräänä jouluna 2031, kun Joulupukki oli matkalla Korvatunturilta jakamaan lahjoja lapsille, hänen tuliterän rekensä mekaaniset porot ylikuumenivat ja pukki joutui tekemään pakkolaskun lähimmälle pellolle. Pukilta lähti ryminässä taju, ja hän heräsi vasta useiden tuntien päästä. Hän katsoi kelloa ja tajusi että aamuun on enää kaksi tuntia, eikä hän ole jakanut puoliakaan lahjoista. Hän nappasi lahjasäkin mukaan ja lähti etsimään metsätietä, jolla todennäköisesti ajaisi aamuyöllä joku. Sattumalta paikalle saapuu kuin saapuukin Audikuski sanoen: "Tarvitseekos pukki apua". Audikuski nappasi pukin ja kaikki lahjat tilavaan kaksipaikkaiseensa ja jakoi ne vielä saman aamun aikana ympäri Suomea.
VastaaPoistaAleksi L
Lumihiutale leijaili tytön kasvoille. Oli jo pimeää ja pakkanen oli kiristymässä. Hengittäminen tuntui jo raskaalta, kylmä ilma puristi keuhkoja. Tyttö jatkoi matkaansa kahlaten polviaan myöten lumessa. Hän oli eksynyt arviolta puolisen tuntia sitten matkaseurueesta. Tavoitteena oli päässä retkimajalla, viettämään joka vuotuista jouluperinnettä. Kukkulan päällä sijaitsevassa retkimajassa järjestettiin joka vuosi perheen keskiset jouluruokailut ja muut jouluun kuuluvat perinteet. Siitä tyttö ei jäisi paitsi, sen hän oli jo päättänyt.
VastaaPoistaTyttö jatkoi matkaansa vailla suuntaa. Hän yritti löytää tutuilta näyttäviä maamerkkejä tai jotain muuta, joka voisi johdattaa häntä oikeaan suuntaan. Mitään ei kuitenkaan löytynyt. Viimeisenä mahdollisuutena tyttö tiirasi taivaalle ja näki tutun tähtikuvion. Sen nähdessään hän sai toivon kipinän. Tyttö lähti kohti tähtikuviota ja vain hetken tarvottuaan lumessa hän näki tutut valot. Retkimajan valot huokuivat lämpöä ja jouluruuan tuoksun pystyi jo haistamaan kaukaa. Tyttö juoksi loppumatkan lumessa, saapui retkimajalle ja avasi oven. Sisällä odotti iloinen retkiseurue, lämpimine jouluruokineen. ”Nyt joulu voi tulla”, huudahti tyttö ja säntäsi viettämään onnellista joulua.
-Saara
(Perustuen elokuviin "Viisi Legendaa" ja "Joulutarina")
VastaaPoistaJääkylmä talviyön viima iski teräviä lumihiutaleita vanhan miehen kasvoihin, kun hän porojen vetämän kelkan suojassa värisi kylmyydestä. Ei ollut punaisesta nahkanutusta tai -lakista hyötyä sen öistä kylmyyttä vastustamaan ja porojenkin matka taittui vastatuuleen hitaasti.
"Tänä vuonna en ehtisi joka kylään, " ajatus kulki miehen mukana matkan jatkuessa. Kelkassa hänen takanaan oli vielä sadoille lapsille lahjoja, mutta viima saattaisi minähetkenä hyvänsä käydä sietämättömäksi. Vanha mies ei kestäisi sitä enää kauaa, olivathan hänen poskensa ja punainen nenänsä jo aivan tunnottomia kylmyydestä. Viima kävi hanskojen lävitse, eivätkä hänen sormensa enää tahtoneet totella porojen ohjastamisessa.
"Tämän piti olla viimeinen matka, " mies ajatteli surullisena. Ei enää jouluja tämän matkan jälkeen, ei enää lahjaperinnettä, joka oli seurannut miehen koko elämän lävitse joka joulu. Vuodesta vuoteen hän oli tehnyt lahjoja kylänsä lapsille, aluksi kiitoksena, lopulta perinteenä, mutta nyt olisi ollut viimeinen kerta. Hiljalleen mies alkoi ymmärtää, että tämä oli myös hänen viimeinen matkansa. Kylällä ei enää nähtäisi vanhaa, "hullua" Nikolasta tämän joulun jälkeen.
Viiman pakottamana vanha mies sulki silmänsä suojaan teräviltä lumihiutaleilta, jotka sulivat hänen poskilleen. Matkaa oli pakko jatkaa. Lähikylien lapset odottivat hänen tulevan yöllä ja tuovan mystiset lahjansa. Vanhanakaan mies ei voinut luovuttaa matkaansa, oli viima kuin kylmä tahansa ja ilma jäätävää.
Pilvinen taivas rakoili tuulessa ja kuu uskaltautui kurkistamaan maahan. Se oli seurannut piilostaan vanhan miehen matkaa jo vuosia ja nyt sen sydäntä särki. Kuu piti miehen anteliaisuudesta ja vahvasta, lämpimästä sydämestä, eikä se tahtonut miehen ystävällisen hymyn sammuvan tuohon lävitse pääsemättömään talviyöhön. Joulun ukon jokavuotinen perinne ei tuonut lämpöä vain miehen itsensä sisälle, vaan myös kaikki hänen läheisensä iloitsivat tästä talven pimeimpien hetkien juhlistamistavasta, joka oli syntynyt yksin jääneen orpopojan kiertolaisvuosien aikaisiin tapahtumiin.
Kuu teki hiljaa itsekseen oman päätöksensä pilvien takana ja soi valonsa vanhan miehen reen päälle. Alhaalla maassa mies avasi silmänsä ja löysi itsensä, sekä poronsa, kylpemästä valosta.
"Nikolas, " tuntematon ääni sanoi hänelle hänen omassa mielessään, "sinulla on silmät jotka ihmettelevät maailman kauneutta, sydän, joka pumppaa lämpöä ja rakkautta muiden sydämiin ja lapsen iloinen mieli, enkä minä tahdo sinun lopettavan työtäsi, joka on tuonut iloa niin sinulle, kuin kaikille läheisillesi. Tästä lähtien jatka joulun ukon työtäsi ikuisesti, tuoden joulusi iloa kaikille maailman lapsille. Tästä lähtien Nikolas, olkoon nimesi Joulupukki."
Vanhan miehen vanhuus tuntui karsiutuvan pois samalla, kun lämpö vangitsi hänet. Hän uusiutui, ei ulkoa, vaan sisältä ja hänestä tuli hiljalleen se, mikä Kuu halusi hänestä tulevan. Porot kelkan edessä hyppelivät innosta ja ennen kuin Joulupukki ehti itse ymmärtää olemuksensa, ne pyrähtivät vimmattuun juoksuun kelkka mukanaan, suuntanaan taivas. Nikolas, Joulupukki, tarttui kiinni lakistaan ja katsoi maailmaa aivan uusin silmin.
Hänen iloinen, lämmittävä naurunsa valtasi sinä yönä taivaan, eikä yksikään lähikylien lapsista jäänyt sinä jouluna ilman joulua, eikä kukaan maailmassa sen jälkeenkään. Joulupukki piti siitä huolen.
Punahilkka käveli kohti mummonsa mökkiä jouluaattona. Hän käveli metsätietä pitkin kunnes tapasi Mika-nimisen pojan. Mikalla oli hirveät vieroitusoireet tupakasta ja halusi tupakkaa. Punahilkalla ei ollut ja koska hän pelkäsi Mikaa paljon, hän lähti juoksemaan. Mika jäi kauas taakse, ja punahilkka oli turvassa, ainakin hän luuli niin. Seuraavaksi metsän siimeksistä punahilkan yllätti iso ja paha ja janoinen Nuuhi. Hän oli joulun alla päättänyt että hän ei joisi alkoholipitoisia juomia, mutta hän oli jo ratkennut ja hän halusi viinaa. Nuuhi tivasi punahilkalta viinaa tai kaljaa, mutta punahilkalla ei ollut. Nuuhi alkoi käydä agressiiviseksi ja punahilkka lähti juoksuun. Nuuhilla oli huono kunto, eikä hän pysynyt punahilkan perässä.
VastaaPoistaPunahilkka oli juossut niin kauas polusta, että ei tiennyt missä oli. Mutta onneksi iloinen Helinä-keiju auttoi punahilkan takaisin polulle ja sitten hän jatkoi iloisena matkaansa mummonsa luo. Hän pääsi mummollensa jossa hän vietti iloisen ja rauhallisen joulun mummonsa kanssa. Loppu.
Olipa kerran aivan tavallinen mummo, joka teki joulukuun alussa ensimmäisiä jouluvalmisteluita. Koristeli ja siivosi ja laittoi tavaroita järjestykseen. Mummo alkoi miettimään pian jonkin ajan kuluttua, että "mihinhän olen laittanut vanhan kunnon tonttulakkini". Raskaan siivouksen tohinan jälkeen mummo laittoi radiosta kuulumaan joululauluja ja alkoi tekemään ruokaa. Siinä samassa mummo tuumasi, että hän voisikin kutsua poikansa syömään, sillä mummo tiesi, että poika pitää hänen tekemästään porkkanalaatikosta. Kun mummo teki porkkanalaatikon ja laittoi sen uuniin paistumaan, hän otti wanhan kunnon lankapuhelimensa, ja pirautti pojalleen, joka sanoi että pääsisi tulemaan tunnin kuluttua. Niinpä mummo odotteli tunnin ja samalla siinä odotellessa söi muutaman suklaa konvehtin, mutta vain muutaman sillä diabeetikkona hän ei voinut paljoa niitä syödä. Tunti vierähti ja poika saapui melkein ajallaan ja mummo sanoikin, että porkkanalaatikkoa on pöydässä. He molemmat kävivät syömään ja siinä samalla mummo muisti, että hänen piti löytää vanha tonttulakkinsa. Mummo kysyi pojaltaan, sattuisiko tämä tietämään tai muistamaan missä kyseinen lakki on. Poika vastasi, "Se on päässäsi". Mummo ei siivoukset tuoksinassa ollut muistanut laittaneensa sen päähänsä. Loppu
VastaaPoistaTekijä: Mika
PoistaJoulutarina
VastaaPoistaLunta satoi ja perhe vietti rauhallista jouluaattoa kotona. Perhe söi jouluateriaa kuusen vieressä ja lapset odottivat innokkaasti joulupukkia ja lahjoja. Perhe odotti ja odotti, mutta pukkia ei näkynyt. Niinpä perheen isä ryhtyi pukiksi, jottei lapset pettyisi. Juuri kun perheenisä jakoi lahjoja, niin savupiipusta kuului outoa ääntä. Oikea joulupukki oli saapunut ja nyt talossa oli kaksi pukkia. Lapset hämmentyivät tilanteesta. Oikea pukki selitti lapsille, miksi oli myöhässä. Lapsia ei tämä haitannut sillä oikea pukki toi lisää lahjoja. Isä riisui pukin puvun, koska oikea pukki oli jo talossa. Perhe tarjosi joulupukilla syömistä ja juomista sekä kiitti lahjoista. Joulupukki lähti jatkamaan matkaa. Nyt perhe oli tyytyväinen ja jatkoi joulun viettoa.
Simo & Niko
Olipa kerran pienessä talossa. Siellä asui tyttö ja hänen perhe. Hän ei pitää joulusta koska hänen vanhemmat ei koska ollut kotona hänen kanssa. Hän katseli ulos ikkunasta ja toivoi että , vanhemmat tuli juhlimaan hänen kanssa huomenna.
VastaaPoistaSeuraava päivänä,tyttö heräsi ja käveli portaat alas. Hän näki vanhemmat keittiössä valmistamaan jouluruokaa.Tyttö oli tosi iloinen ja meni auttamaan.He juhlivat koko päivän.Tytöllä on iloisen joulu.
Kamonchat